Edellisessä postauksessa mainitsin lukoista joita itselleen luo opiskellessa, itse kärsin näistä lukoista joka ikinen kerta kun avaan uuden tehtävän. Ehkä tähän liittyy myös se että epäilee kauheasti omia taitojaan, eikä usko itseensä (tähän aiheeseen palaamme paremmin toisessa postauksessa). Käytän musiikkia yrittäessäni omatoimisesti avata kyseisiä lukkoja, ja kun yritän saada uskoa itseeni ja omiin taitoihini.
Vaikka en onnistuisia kyseisiä lukkoja avaamaan, kykenen edes parantamaan mielentilaani ja keskittymistäni, jolloin tehtävien tekemisestä tulee edes hieman inhimillisempää.
Stereotypiat. Jokainen meistä on luonut stereotypioita, jokainen meistä on joutunut stereotypioiden kohteeksi. Merkonomi opiskelijana olen muunmuassa päässyt kuulemaan näitä fiksuja letkautuksia;
''Hah, merkonomi, eli tuut koko loppuelämäs työskentelemään jossai cittarin kassalla?''
''Opiskelet merkonomiks? Eli sun paras kaveri tulee olemaan kela kun valmistut haha''
''Et sit voinu valikoida yhtään yleisempää ja turhempaa alaa''
Huoh. Itse päädyin opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa punnittuani useamman vuoden että mikä ala on yleishyödyllisin (minulle), miltä alalta on hyvät pohjat jatkaa minne tahansa opintoihin. Ala, joka mielestäni antaa loistavan pohjan kaikkeen mitä voin haluta eläessäni tehdä. Saan yritystietoutta, ymmärrän numeroita, harjoitamme sosiaalisia kontakteja, käymme läpi markkinoinnin perusteita ja asiakaslähtöisyyttä. Ja kaikki edellä mainittu on vain pintaraapaisu siihen mitä kaikkea meille opetetaan. Vaikka opiskelenkin asiakaspalvelu merkonomiksi, kävin vapaaehtoisesti kirjanpidon ja palkanlaskennan kursseilla, koska halusin myös ymmärtää miten ne toimivat.
Onnekseni olen paksunahkainen, ja annan muiden naureskeluiden jäädä omaan arvoonsa, mutta toisin voi olla nuoremmilla. Toisaalta jokaiselle alalle on luotu omat strereotypiat, ja niiden kanssa on vain opittava elämään.
Tämä postaus on kirjoitettu kuunnellen muunmuassa näitä biisejä;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti